Tammikuu tän päästy päähän ihmetystä lauhaan säähän eilen vielä musta maa nyt jo lunta hidust saa. Vaihtuvuutta yli äyräin metrologein piirtokäyräin kunnon talvee tule ei almannakka uskon vei. Helmikuuhun hypätessä pituut kylmäin typätessä selkeil alkaa lämmittää varjottomaan kämmittää. Päivä päivält tummaa tymii kirkastuksest huulet hymii ollaan pimein voitettu ankeimmasta loitettu. Maisemat tääl huipputöitä helmenkauniit rimpsuvöitä sinitaivaan kaaria vedenhelmas saaria. Korpimaita lehtolaaksoi nuorempana innoin vaaksoi tuenteista elämää lämmittämään iäks jää. Riimitän täs arkee talteen jospa väistäis nurjankalteen umpeuden estännät lipun salos kestännät. Sydäntalvest mäenlaskuun keväimen tuon ujuin taskuun varomalla iljaita tolpilttyrkyn niljaita. Onnee onhan tämän näky iänlisän riemuntäky ei viel vieter katkennut sauma tärkeist ratkennut. Peli sylis polkat valssit levennehet ulpanhalssit aika antaa löysiä tarkkailaan vaan köysiä.
Pentti Pohjola 20080131 (20080131) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu