Ahertamal ajan kanssa stabiloituu olontanssa miten arkee muokataan hermostumat kuokataan. Entisistä ponnistaen luonnemmasti onnistaen tyytymällä tarjoihin pelokkaast ei varjoihin. Uutta täytyy katsoo silmiin juonenkulkuu löytäin filmiin omas pienes mitassa korosteet vaik litassa. Työ ol etu ajankäytös rikkauten, hyväntäytös ilman sitä sisuton henkisesti nisuton. Ystäviä tapaamalla jousta jänteest vapaamalla löytyy rauhaa rahkeisiin näivety ei jahkeisiin. Päivä kohoo, vaipuu iltaan täytet löytyy elonsiltaan miksi naftist itkisi suolaisesta litkisi. Ilompaan sin vapaa pääsy ettei kokis, olen rääsy vastuksena polulla unkeellisist kolulla. Riimejäni tietyst rustaan joka päivä papruu mustaan onk ees synti sännätä loppusointui pännätä. Suurempaan on ovet lukos yhtämittaa latu tukos hölmöö hauskuus hukata ruuhi rutaan pukata. Kesät talvet sama nuppi täytenä ei koskaan kuppi jalouden jäännöissä pikkuvirhe näännöissä.
Pentti Pohjola 20080130 (20080130) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu