Hiihtäjille tää ei unta maisemissa hituu lunta tammi yli puolessa aiheellisest huolessa. Yläpäälle annettuna meil vaan kasast kannettuna pakkasilla tykittyy läjäiseksi lykittyy. Ei voi kaatuu varvasvippain iljanteisen että kippain musta maa ja pimeää tunnukseksi tästä jää. Arvaamat voi pyryn pyörtää lumimyrskyn tineoil hyörtää sen ehk vielä tekeekin umpihankaa rekeekin. Pohjoisel on suuri etu hikilautain tuonne retu kaljakippoin äärelle rytkymusaa säärelle. Jannut istuu kapakassa tuiterissa napakassa eukkoin mennes vaihtohon lomal kuka kaihtohon. Rintehille touhut ryntää slaalomisti mutkaa kyntää tyttölapsii tuijottain mestareina huijottain. Täällä alhaal kärrit kolii löytyy sitkin alkoholii jolla jäykkää vähitään haaveentiellä lähitään. Ukko tässä sisätilois klasinääreen kyllä hilois mitä milloin luonnossa vuodenajal juonnossa. Konstisuutta kartatellen rooliasus tipast pellen värssyjäni vääntelen niitä kivii kääntelen.
Pentti Pohjola 20080116 (20080116) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu