Aina kun on mällimäistä pino lisii riimeist näistä enkä jarruu painele nolouttain vainele. Purkupaikkahan se tämä materjaaliks kelpaa rämä tavunluvun temmates jatkopätkän jemmates. Ihmislähit kun ne puuttuu oksaisemmaks olo muuttuu hätäkeinoi haetaan värssyinväliin paetaan. Naureksivat luullust salaa ukko olematont halaa senttiäkään etumat repussansa retumat. Valvetilaa mielenpuolla paitsihan ei lastuu vuolla silmäst silmään sihdattu kuvitelmii lihdattu. Yhä aamuin sumpinkeittoon ravitsevaa nieluunheittoon jatkoaikaa anotaan moikka tulol sanotaan. Läikähtelyy ajoin tunnos hermohalli lähes kunnos äkist änkee yllättää sisuskalui myllättää. Karkehii et sanoo kieli umpeuksis tuolloin mieli rappui ylös kivutaan valonsuuntaan vivutaan. Onni että jotain tointa nuutumusten selkään lointa pistää kehon hytkymään ilopolkan rytkymään. Näin sen kokee suurinpiirtein jalalt toisel vuorosiirtein mukaviikin matkassa tulevihin jatkassa.
Pentti Pohjola 20080115 (20080115) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu