20080114 Tapaorjana

Kaikki tuntuu joskus tyhjält
palkkiona looternyhjält
maku menost kadonnut
vähentymä padonnut.
Ensin se on tunneaalto
hukkunut kun uudenhaalto
näkymien nukkua
ilonpilkkeen hukkua.

Aika sitten avaa ovii
kohennellen tulleit lovii
maisto ennneks palailee
lämmöllänsä valailee.
Toistentuki tuossa tärkee
orpoushan kuplii särkee
hölmöö erist ängetä
väärin varsa längetä.

Pienel usein loppuu paukut
tyhjenneinä roikkuu laukut
ahait jossa säilötään
kalliolle nalliks jää.
Ylhält pyytää onnenpotkuu
jyrkänteen jos reunal notkuu
huulten höpläin kiitosta
langanpäitten liitosta.

Unenomaist utukelii
konstituttaa reiluu pelii
oonko täs vai hukassa
röpelikköön pukassa.
Tunkioita tutkiessa
aivoitusten kutkiessa
piirty se ehk ylentyy
saamisiinsa sylentyy.

Jokapäivä jolkuttaissa
riimiovil kolkuttaissa
ehtymiä enentää
hiiatuttain menentää.
Nyt ei nauti kynänpiirroist
konkretiaan aatossiirroist
loppuun silti liu-uttu
vähemmyyksiin hiu-uttu.

Pentti Pohjola 20080114 (20080114) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu