20080113 Viskovia vuosia

Hetken kestää talvi täällä
sit jo loskaa, silmäinnäällä
edestakaist nyintää
paha maku suuhun jää.
Aiemmin ol, pakkaspaukut
jäillä, nurkis, kuului haukut
vyötämyöten lumista
tarjol runsaist sumista.

Peilitkin ol parempia
muistellen noit varempia
naama näytti nuorelta
ei tält, ryppykuorelta.
Sujui hommat kuni vesi
pian takan, haasteenesi
uudenääreen änkesi
hoppasensa länkesi.

Itketty ei köyhyyttämme
rahansuhteen löyhyyttämme
koska tuota nähnyt ei
verokarhu viimet vei.
Unehdu ei kesäillat
mieltehitten syntyi sillat
haaveisiaan haeksi
kylmää arkee paeksi.

Töihin penskan velvoittivat
kakarana kelvoittivat
heinähäkin painona
lähätteisen ainona.
Klapei viskois halkosuojaan
ammui etsiin kipin huojaan
iso karja silloinen
varvisteinen ollut en.

Yksinäisyyt tuntematta
turvallinen, olonkatta
murhe hetkin heitteli
ulospäisest peitteli.
Raskaint tuolla, isänlähtö
Äitiparan murheennähtö
ne ol tummii vuosia
etäämmältkään suosia.

Pentti Pohjola 20080113 (20080113) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu