Joskus tuntuu, kivii kärrys henkipuol se ihan ärrys laukaisijaa tarvisi painostetta harvisi. Vuosi vasta aivan alus nyt jo sielunsisää kalus keinotonta menoa ylenmääräist tenoa. Pian päivä venyy päistä otettu on jutuist näistä riskaa rujon raahantaa vihreöitsee kevääl maa. Nyt täs aikaa linjail lumoo sitäkin, et toiveet kumoo ukkorukan esillä hävittyjen pesillä. Anna ylhä sisäist ryhtii jaksaa kurttupelii nyhtii värssyjänsä värkätä tarjokakust närkätä. Mitä hullun hosumista keskel kymppii osumista ne on ajat takana etu että vakana. Unta silmään, leipää suuhun kyyhäile ei enää muuhun täskin tahtoo väsyä mallain pesuräsyä. Kuvitteit kyl ihan jonos jarrut lukos silti monos pelkkää olon haahua vuodest toiseen naahua. Laitettu kun tälle tielle kestä lujan, sisunpielle hyvää yhä tarjolla tok myös hivest varjolla. Kiitos tästä käyskelystä saldonlisän näyskelystä maali jossain huomessa kelpaa elää Suomessa.
Pentti Pohjola 20080110 (20080110) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu