Ihmisiä kaikki tarvii hölmö se jok tieten harvii orpous on outoa keljuin kimppuunnoutoa. Monenlaist voi mallatella iloilmein rallatella sisint että nakertaa pisteitä ei huomen jaa. Rypemällä tukka tuhkas montunreunalt putoon uhkas kriiseissänsä hekumoi ala-arvoi toimet noi. Hapuloiden hajallisii estelee ehk kintulpisii sopeuttain sietoa rapututtaa tietoa. Luuleminen ei viel riitä konkretia puuttuu siitä näppisesti tarttua stabiloittain karttua. Usein heittäät happamilla pohjanuurteest lappamilla alkaa viimein ymmärtää kiitoksii ei änkkä nää. Nukkumalla näkyns ohi perästä ei hituu kohi rusentuvat ruusuiset etusakkiin kelpaa et. Huputettui meithän piisaa jotka tuhruntöhnää hiisaa katselkaa siis älläävät valttein pöytään tällääjät. Kiertyy lanka näiskin käsis säteily vaik puuttuu pläsist erehteitä repussa yhdelpaikal tepussa. Antaja ei ynseit nosta sikaa säkis konsa osta tarvitsevil tarjoaa liioilt liukkailt varjoaa.
Pentti Pohjola 20080106 (20080106) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu