Mitä kulla tarjottavaa hivest luullust varjottavaa ettei juttu jämähdä takalaitaans rämähdä. Ollaan osoon, alkuhuikul säkenöivän pysyis tuikul roolissansa roikkua peremmällä koikkua. Uutta aina, toisenpäälle kuperalkin joskus jäälle ilman älyn lykintää ajankanssa kykintää. Tarkoitus näis tarvoskella ettei alkuuns arvoskella hatustansa heitellä sekasoppaa keitellä. Yhä riittää nyhdönhaluu antamuksen torvest valuu rakenteitten tutkintaa korvainvälin kutkintaa. Pahuuttain en näillä pura ees ois silloin uppotura riemuisempaan raahtuisi tasakuplaan naahtuisi. Kullakin on saranpätkä hieno herra, rento jätkä peltoansa möyhentää laadunjälki siinä nää. Onnea ja nurinpäistä riippumalla riennonsäistä kultahippuin löytöjä jyrkänreunal töytöjä. Hetki pieni punnerrusta yhteishyväin nunnerrusta sit jo ote lamaantuu kiinnon imee kaipuu muu. Ääreltänsä huvii hakee viihtymille samal lakee ettei köyhty kankeisi laskut maksuun lankeisi.
Pentti Pohjola 20080106 (20080106) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu