Joului täs on vieteskelty nollanpyöreest tieteskelty torttui kinkkuu ahmien suklaisissa lahmien. Epätervet elintapaa kummallisest yhä hapaa ei tuu järki tukkomaan namui kielelt lukkomaan. Totutusti suu siis napsaa konvehtien ääreen kapsaa herkuttelun halussa jähmeet arkeenpalussa. Henki kellä on se heikko pelota ees hammaspeikko mättää turpaans tuhoa lisäämällä uhoa. Omal rahal purut hankin eivät olleet hetkee pankin niillä täs nyt ronksailen jäystämällä lonksailen. Isänmaata ehonnettu puksaamalla tehonnettu moni nauraa, vitsinä äijä olkin hitsinä. Lehmänkupeel, paskanmätis hikinoroin otsaanjätis tukkimetsis tarvottu vihreetkultaa varvottu. Puintihommat, ojankaivut takamuksil joskus vaivut seurailevat unissa joutu ilkeest tunissa. Ei oo pomoo määräämässä kalkatettaan jääräämässä itse päättää potkuista selkeistä sun sotkuista. Uusivuosi, loppiainen jälkeen arjest koppiainen äly jos se voitolla nurjat pysyy loitolla.
Pentti Pohjola 20071227 (20071227) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu