20071226 Tapanin tökkeitä

Aika mataa tyhjyyttänsä
ikäukko nyhjyyttänsä
sopivaa kai sanoa
ettei ylöspanoa.
Päivä kerral vinattuna
ruojuu huomeen hinattuna
joskus tyhjyys tukistaa
olonannin kukistaa.

Tapanis täs viisar heiluu
kansiin mahtuu, umpee, reiluu
haparoivin hamunnoin
jonninjoudoin pamunnoin.
Malliksi ei todel olla
lingertävää sihdinholla
kunne eksyy kulkemaan
hanoi aukoon, sulkemaan.

Järki antais uskallusta
pienentäen tuskallusta
näppeihin jos ripoja
eitot vähis fiboja.
Usko ylhään luullust riittää
avomielin sarkaans niittää
toikkaroiden tutuissa
yhdenlaisis kutuissa.

Hetken heiluu, hauis, lapa
rajallinen siinä tapa
minne asti mielisi
pölhöilystä kielisi.
Olontiellä rämistävää
sydänjuurii hämistävää
tarvii edelt ounailla
kussa kulloin lounailla.

Erehdykset seuraa toistaan
hitsinkös siin pääsis loistaan
tekee muisti kepposet
rahkeet juurkin hepposet.
Ylilyöntei muistellessa
katuaattein puistellessa
armonannon ymmärtää
lapsenuskoon halust jää.

Pentti Pohjola 20071226 (20071226) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu