Tassunpäiväs taaperrellaan uus taas päivä, olonhellaan kympsennystä vuottamas josko iloo tuottamas. Makeisii kun suuhunmättää oudon tunnun kupuun jättää pitäis moisilt estyä kiusauksens kestyä. Ähky joka joulun vaiva järkevää ei, kallostkaiva raukkamaista raahuuta suklainkeskel naahuuta. Kinkut, lootat, piparkakut useensortin sekaannakut ylensyönti väsyttää nuha pohjaks räsyttää. Ruoantankkuul ei oo vastet siispä kiloin, kehoonlastet mikä paha huomisis närsytteitten tuomisis. Ihminen vaan on tääl heikko erheestkulust kertyy reikko jarrutteena voimille täyttä myrkkyy toimille. Vuotten kertyis olonreppuun lyijyisyyttä valuu heppuun ennen pareest jakseli sakkojansa makseli. Näin ei juuri käytännössä ilmiolon näytännössä tunnonpohjal myllertää henkisest et heikoil jää. Korkehin kyl kaiken huomaa suojaksemme monis puomaa ettei aina kitistäs hörönlöröst litistäs. Onneahan, suurta, kapeet vähentämäs arkiapeet tuota tulis ymmärtää kullanarvoist kaiho tää.
Pentti Pohjola 20071226 (20071226) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu