20071223 Aatonaattona

Kiitollinen oon jo tästä
hanttapulin elämästä
näkee vuotten virtaavan
sielunsyväin pirtaaman.
Etempää ehk näyttää tyhjält
ukkorukan surunnyhjält
huumoriikin haettu
monel somal saettu.

Ikätuttui jaloil vähän
päätelmään oon tullut tähän
koipens enil suorina
osal jopa nuorina.
Mulle jaantuu päivii jonos
hitaut kyl hoksaa monos
vähän silti vipeltää
eikpä onnee oo jo tää.

Rungossa siis rapattumaa
lähes penskast pakattumaa
selkävaivan viiltäes
otsaan nousi hikives.
Aina ei tok järinmustaa
niinkuin nytkin, riimii rustaa
joulujuhlaa varttuen
kinkkuun, torttuun, tarttuen.

Jähmetyksis menemiset
tuotakautta enemiset
luonnonlaki pelkistyy
valheelle ei sormee myy.
Lompakko vaik lutuskana
sieltäsuunnalt ahtaal hana
perusnälkä tyydyttyy
kiukunkuohu hyydyttyy.

Vähii oomme vaativissa
selkäintaakse usein hissa
tehkööt taidoilt paremmat
hoksoolheityt varemmat.
Yön kun nukkuu, jouluaatto
rauhoittunee, nuori, taatto
Turku rauhan julistaa
ei saa mieltä tulistaa.

Pentti Pohjola 20071223 (20071223) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu