Kiitollinen oon jo tästä hanttapulin elämästä näkee vuotten virtaavan sielunsyväin pirtaaman. Etempää ehk näyttää tyhjält ukkorukan surunnyhjält huumoriikin haettu monel somal saettu. Ikätuttui jaloil vähän päätelmään oon tullut tähän koipens enil suorina osal jopa nuorina. Mulle jaantuu päivii jonos hitaut kyl hoksaa monos vähän silti vipeltää eikpä onnee oo jo tää. Rungossa siis rapattumaa lähes penskast pakattumaa selkävaivan viiltäes otsaan nousi hikives. Aina ei tok järinmustaa niinkuin nytkin, riimii rustaa joulujuhlaa varttuen kinkkuun, torttuun, tarttuen. Jähmetyksis menemiset tuotakautta enemiset luonnonlaki pelkistyy valheelle ei sormee myy. Lompakko vaik lutuskana sieltäsuunnalt ahtaal hana perusnälkä tyydyttyy kiukunkuohu hyydyttyy. Vähii oomme vaativissa selkäintaakse usein hissa tehkööt taidoilt paremmat hoksoolheityt varemmat. Yön kun nukkuu, jouluaatto rauhoittunee, nuori, taatto Turku rauhan julistaa ei saa mieltä tulistaa.
Pentti Pohjola 20071223 (20071223) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu