Ylihuomes jouluaatto ihmeellisest riittää saatto järsyt vaikka nipistää ennallensa jälleen jää. Pöydät täynnä sapuskoita vähäl luonnol kiusuu voita ääreen ettei yhtenään ymprysmittaa nyhtemään. Sielunsisin, aukiovin toki tullein, säröin, lovin resloissa kun reikuttu puhdinpuuttees veikuttu. Läheisiä pitää muistaa porukoissa sukset luistaa ankkurinsa unohtaa seimenlasta juhlii maa. Hartautta harjoitellaan itsee ehjil tarjoellaan edes kerran kierrossa loivennusta vierrossa. Anteekspyyntöi esitämme jotk taas perään vesitämme tutinoihin totuttu omuudelle potuttu. Taivas heittää tarjouksii osin noitkin varjouksii että ilkeilt säästymme karsinasta päästymme. Ellei tuosta osaa kiittää lenkkei aiempihin liittää sirpaleina palaset unhonhukas halaset. Kuusi tuodaan aatton tupaan viritellä sitä lupaan tallest ottaa kynttilät mielihalul hoosaa tät. Palloi roikkuun riittävästi silmäniloo niittävästi odotteita pakataan virranviemäks nakataan.
Pentti Pohjola 20071222 (20071222) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu