Täälläkin ol välil lunta nytpä se jo mennyt unta Lieko Jouluks tulossa silmillemme sulossa. Muuten ihan vanhaa virtaa loukutetaan olonpirtaa ajankanssa jäkertyy vähä vähält näkertyy. Silti vielä riimei värkkää tuohon purkaa,iloo, kärkkää hanurilkin ruttuilee muistist näppein kuttuilee. Oishan plarei hyllytnotkuin ei nyt into pitkinpotkuin lyhyyst ruttuu laulattaa tynkäinkroost kylliks saa. Vanhan pitää painoi varoo tarvimatta ärrii haroo niska, selkä, olkapäät särynherkkii juuri nää. Pakko muistaa puuttumiset rähjän rungon luuttumiset joutoisissaan järkkäilee harrashitui värkkäilee. Laiskaks tietyst langettavat hyväksyntää kangettavat jos viel pysyy pystyssä tekoo tarvii rystyssä. Peukal äijäl keskel kämment osaamatta sujust hämment se kyl ilkeest ahdistaa vähää priimaa ettei saa. Käteviä, veljet, sisko mä en itsee pramil kisko aikans täytyi työntyä soittovietil myöntyä. Itseenpäinen ilkeest aatos nolotutti luihu jaatos terästyy jos osaisi ilon eloon posaisi.
Pentti Pohjola 20071216 (20071216) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu