Joulu on taas aivan lähel pientä hössöö siinä nähel kinkunpaisto vuottelee torttuinmäärii tuottelee. Ostoksia enemmästi useest jäänyt hankkeest rästi nyt voi kassiin ujuttaa myhäyksin hujuttaa. Suklait vaihtuu talost toiseen loppua ei näy moiseen hyväätahtoo tarjolla kukkupöytäin varjolla. Yritetään arjest eroon rinnanriudun lientyy teroon ärtymykset unohtaa antaessa jotain saa. Rauha maassa, luonto nukkuu valkovaippaank pinnat hukkuu nyt on seutu vihervää jäätä paits ei lahtee nää. Toistaviikkoo, sitten aukee pitimistään paasto laukee kilot alkaa kometa vatsanseutu someta. Kynttiläiset kuusis tuikkii lapsenmielel lahjoi huikkii antaminen ilostaa naperointi silostaa. Me jo vanhat, omis uris höntsöttely pysyy kuris ettei mattii lompuukkiin älyy täytyy käyttää siin. Unelmoidaan onnentähteist jotka pulppuu hopeenlähteist rinnanriemun kokemal tää on täyttä, hokemal. Vuos taas vaihtuu vihannaksi helpoint heille, joit on kaksi näpit näppein laitattuu ilonkureis, silmät, suu.
Pentti Pohjola 20071215 (20071215) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu