20071215 Varrotaan

Joulu on taas aivan lähel
pientä hössöö siinä nähel
kinkunpaisto vuottelee
torttuinmäärii tuottelee.
Ostoksia enemmästi
useest jäänyt hankkeest rästi
nyt voi kassiin ujuttaa
myhäyksin hujuttaa.

Suklait vaihtuu talost toiseen
loppua ei näy moiseen
hyväätahtoo tarjolla
kukkupöytäin varjolla.
Yritetään arjest eroon
rinnanriudun lientyy teroon
ärtymykset unohtaa
antaessa jotain saa.

Rauha maassa, luonto nukkuu
valkovaippaank pinnat hukkuu
nyt on seutu vihervää
jäätä paits ei lahtee nää.
Toistaviikkoo, sitten aukee
pitimistään paasto laukee
kilot alkaa kometa
vatsanseutu someta.

Kynttiläiset kuusis tuikkii
lapsenmielel lahjoi huikkii
antaminen ilostaa
naperointi silostaa.
Me jo vanhat, omis uris
höntsöttely pysyy kuris
ettei mattii lompuukkiin
älyy täytyy käyttää siin.

Unelmoidaan onnentähteist
jotka pulppuu hopeenlähteist
rinnanriemun kokemal
tää on täyttä, hokemal.
Vuos taas vaihtuu vihannaksi
helpoint heille, joit on kaksi
näpit näppein laitattuu
ilonkureis, silmät, suu.


Pentti Pohjola 20071215 (20071215) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu