Talvisodan loppupuoli karjanhoidost mulla huoli Äiti lapset Myrskylään yksin haasteineni jään. Polttopuist ei ollut perää katosnurkast jotain kerää vilu nipri varpaita runsaast kyl noit harpaita. Avannosta ammuil vesi peltoladoist, kortteinesi onneks vieraat lypsivät maitotilkat nypsivät. Ikää mulla viisitoista siin ei sankaruudel loista Mantan kanat rehustin orpon yksin jehustin. Ostokortit, talvivaatteet kotoväen, föliinsaatteet luulin, mutkin haetaan ammuinkanssa paetaan. Lentokoneet jatkust jyrräs satamäärin yllä kyrräs pommejansa puotteli vahinkoja tuotteli. Kello helis tuvanseinäl suippolakit rytymeinäl Pukkiota poistamas urhoteoin loistamas. Eivät saaneet kummast urkkaa ryske vaan ol tositurkkaa mantereelle yritti isännäksi pyritti. KKryhmän vein mä kirkol Pajulahdest, sihdintirkol sukset jalkaan sujahti ahkioineen hujahti. Raskas aika sotaa elää arvaamatont, paljon pelää uhrit kaikkens antoivat kirkkotarhoin rantoivat.
Pentti Pohjola 20071209 (20071209) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu