20071129 Vilauksia

Mit ei ajois tehdä huomaa
sit ei ikunansa puomaa
tilaisuus kun ohitse
myöhää sihtail kohitse.
Olos joskus ihmemutkii
riemustakin jatkoputkii
sit jo suru sumoaa
varttumukset kumoaa.

Lähtöpaikal nöyräl mielel
räpätteest ei sorttii kielel
ylittäissä tavotteet
kysees olkin navotteet.
Pienen miel on kutistunut
arjen alle rutistunut
littanaksi laitettu
johdonmukaan haitettu.

Ellei ponkuu paranneta
keulansuuntaan varanneta
miksi mälsyyt moittisi
hyvist lisää loittisi.
Asennetta ällentäissä
pohtimusta metkaa näissä
viel ei vene kumollaan
huomen siiintää lumollaan.

Reippaut vaan riitost ruhoon
eikä luistu liukkaal tuhoon
kynsinensä kivoissa
napakasti rivoissa.
Itseään jos yhä pelkää
aika taakseen tyhmän telkää
sieltä voi sit kurkkia
noit jotk lohkoo urkkia.

Vertaluis on aina riski
oonko räkyttävä piski
suuril sanoil sutija
tyhjään ilmaan hutija.
Niin tai näin, on pakko mennä
elos aina eteen ennä
palkitaan tai poistetaan
hetkenverran loistetaan.

Pentti Pohjola 20071129 (20071129) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu