Mit ei ajois tehdä huomaa sit ei ikunansa puomaa tilaisuus kun ohitse myöhää sihtail kohitse. Olos joskus ihmemutkii riemustakin jatkoputkii sit jo suru sumoaa varttumukset kumoaa. Lähtöpaikal nöyräl mielel räpätteest ei sorttii kielel ylittäissä tavotteet kysees olkin navotteet. Pienen miel on kutistunut arjen alle rutistunut littanaksi laitettu johdonmukaan haitettu. Ellei ponkuu paranneta keulansuuntaan varanneta miksi mälsyyt moittisi hyvist lisää loittisi. Asennetta ällentäissä pohtimusta metkaa näissä viel ei vene kumollaan huomen siiintää lumollaan. Reippaut vaan riitost ruhoon eikä luistu liukkaal tuhoon kynsinensä kivoissa napakasti rivoissa. Itseään jos yhä pelkää aika taakseen tyhmän telkää sieltä voi sit kurkkia noit jotk lohkoo urkkia. Vertaluis on aina riski oonko räkyttävä piski suuril sanoil sutija tyhjään ilmaan hutija. Niin tai näin, on pakko mennä elos aina eteen ennä palkitaan tai poistetaan hetkenverran loistetaan.
Pentti Pohjola 20071129 (20071129) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu