Älä kysy, miks teet moista saatko hituu tyytyy noista yhdenlaisist yritteist aloilpysyn pyritteist. Kun en kulje ramppaamassa jatkuvasti hamppaamassa eikä edes autoa sijal jotain hautoa. Riimit, soitto, ylläpitää nupissa ain uutta itää lähes samaa lapattaa aatamiaan tapattaa. Ukkona ei raskait jaksa tupaolost tullut taksa päiväst päivään hiipien saantojansa riipien. Näkyy kaikki kotisivuil mitenmilloin ollaan hivuil sopuisin tai äreinä toleranssit päreinä. Hyvii eitot etsimässä rettelöintii metsimässä ärräsorttei niukkien ohjasnarui tiukkien. Vähiäin siis valottelen kuvitteisest jaloittelen ettei suruun suoltuisi homma hukaks puoltuisi. Avut multa lähes hitseis tempoelen tynkävitseis osaamatta lopettaa juonta juttuun sopettaa. Häpeen hiukan touhujani vieraat näkee mouhujani yhdenlaista läpäret juur ja juur sit täpäret. Lääke mulle, henkireikä estraadeille ikin eipä pienes mieles piirtelen tavutteiksi siirtelen.
Pentti Pohjola 20071126 (20071126) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu