Elämä on monest tyhjää harrasteis vaik kuinka nyhjää virkeyden puuttues repuntaakaks muuttues. Omaa syytä kyllä toki liian etäält esei koki yksinäisest ynnäten sisäist vailla rynnäten. Haitaks moni kuppoon aistii karkaa toisaal, että laistii mokomakin mällääjä tyhjän pinoon tällääjä. Rehvakkuus ois aukont ovii paikkaellut tulleit lovii aika ajoi ohitse vahingos ei kohitse. Nyt täs ukko urisija höpötteitten turisija jos ei toimiin ruveta käsky hiiteen huveta. Ynnäyksiin yhä saattaa muistamuksen kuhmut maattaa värssyä nyt vääntelen olonlehtee kääntelen. Tulematta taitavuutta senkin edest laitavuutta jononhännil joutua paritonta soutua. Mieli monest täysin maassa konstisuutta pelkäst jaassa riemuu toisten väistäen arjenapeen päistäen. Kutinat ja kaikki haitat hitsillekö moiset laitat senkun siinä sihiset puhkuisena pihiset. Antura ei olon heilu juurekkuus viel kunnos reilu tää on pintaist pulppua näkyvätä sulppua.
Pentti Pohjola 20071123 (20071123) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu