Elämä on valojuttu missä hämää seas suttu itsekkyyden anteina kivirepun kanteina. Minä ensin, paukuttaen hyllyiltä noit hyvii haen kosk en kestä moitteita väistelee näin loitteita. Tarjottais, et toisel vuoro nyt on sinun hallus suoro etsi,löydä, kehitä polul uusiin ehitä. Näinhän tarvis aina toimii kerkeehän nuo kootut poimii hitaammalkin hosulla sinnepäisiin osulla. Joitkin suosii suuri suolto antimihin käsiks puolto luonnollisest nähtynä riemukkaana lähtynä. Hulluu pyrkii aiheist hyöntään toisii sivuun eestätyöntään passatuilla potkuilla minimisti sotkuilla. Perheellisil suuri vastuu otsa hommis usein kastuu leipä et ois leveä askel huomeen keveä. Vanhatpojat vieraantuvat kulunrattais hieraantuvat sivummalle joutuen marginaaliin soutuen. Ukkona siis ollaan peräs älykään ei kummas teräs muisti pärekorina syystä joutoo horina. Arvostettais alotteita pohjimpien valotteita kuulemalla kiltisti hyöntämällä piltisti.
Pentti Pohjola 20071121 (20071121) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu