Syksy näyttää soreintansa aurinkoista koreintansa lehtipuut vaik alasti katse korjaa kalasti. Harvoin myöhäs syksys paistaa tuhruilmast enest maistaa alakulon aatoksin nollailevin saatoksin. Jos ois jäntevyyttä mieles eivät hommanhalut pieles turha terää odottaa laatunsmukaan luottoo saa. Vanhan mieli hakee helppoo kuuloonkaan ei toistenjelppoo omissans vaan kyhnehtii pellit pienel, lähes kii. Antain veltol jonkun vinkin sepä kaataa nurin hinkin toimeluuden tähteestä pohjan paistais lähteestä. Ikä eväät hodult ryöstää kuluneitaan saa täs työstää vikaantuneit vaiheita monensortin kaiheita. Hämy toisaalt apui antaa pitkälläns saa ruojuuns kantaa oletteitaan lennättää minkä joudolt ennättää. Toisten tukkeeks tiellä joutuis keikutellen kapeest soutuis lähtemistä laidoilta riisuttuna taidoilta. Yhä ylös yrittelee esteisiään syrittelee värssyn pari vääntelee arjenotteit sääntelee. Uusi lehti onneks kääntyy tymänäkin tuonne sääntyy ruokakupil ruveten näläntilan huveten.
Pentti Pohjola 20071120 (20071120) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu