Olemisen laatu vähii ellei löydä sitä lähii ymmärtäjää yskälle rintariudun ryskälle. Ain jos kuulee pelkkää eitä suomujaan ei yltä heitä mut ei muuta nykyy voi tummetusti sävel soi. Vähilpä kyl jääneet jaksat noista niukoist ikäis maksat kauniintaju katoaa hedelmäimmät patoaa. Ylös aamuin röntii jaloil nahjustellen einepaloil aviiseja silmäilee hyödympää ei tippaa tee. Kymmenet kun vuodet niskas rajaisesti päiviins riskas määritteistä mätkähti joutoansa hätkähti. Olenkohan vähän outo puuttuis luokse lämmönnouto eivät tule tukemaan ihmist iloon pukemaan. Tyhjyys tunkee tarinoihin koleisuutta arinoihin äly vaik ei nukussa osasia hukussa. Leikiten vaik näistä pölpön juttu ei oo ihan hölpön mutkitellen maistuja kypsäksikin paistuja. Niukkuutens on tarve myöntää sieltä suunnalt hommaa hyöntää eikä armoo ulista toruin yhtkään pulista. Minulla on tämä malli poiketa ei polult salli kosk on näitä näkemäs huumorilkin käkemäs.
Pentti Pohjola 20071116 (20071116) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu