Parast kaikki haluavat monet luuta kaluavat eikä etu ylene sortti tuossa sylene. Lähtöviival laitatutaan noinkin menee homma hutaan järki jos se jätättää kivii kelkkaan mätättää. Alasta ei onnis riipu ihan muusta syntyy hiipu loppuu vieter kellosta timanttei ei pellosta. Oppiminen tarvii työtä hengessä et eväit myötä rikastumaa rajua taivuttamas pajua. Liikkeelle kun lähtee lastu ei se tirskehistä kastu hyppelehtii hyvissä ujuu toimein tyvissä. Näin se valmis rutinoituu yleiseksi hyväks koituu tuota ei voi topata saappaan alle ropata. Valmista on helppo hyöntää purteloa vesil työntää antaa ajan aueta salpain eestä laueta. Mikä milloin kytköksenä ei se ainkaan ole tenä riiputa ei jahkeissa kestävyyttä rahkeissa. Nöyrä mieli oikoo mutkat karisevat turhat kutkat riemu ryömii rintahan värinöitä pintahan. Tuuma tuumalt, sentti sentilt ylipäästään vaikeelt tentilt näin se rauha rikastaa huomenihin tikastaa.
Pentti Pohjola 20071112 (20071112) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu