Innostuttais niinkuin ennen rivakasti uusiinmennen pelkäämättä tuloa siin voi olla suloa. Ettei nuhaa, eikä yskää pumppu tasast, kellost jyskää mieli lähes katossa hartiat ei matossa. Sylitellään saatujamme tsiikaamatta laatujamme vähenteisiin valuja allamielin paluja. Huumoria hukkaamatta ruuhta kivil pukkaamatta ulapalle ehditään vähistämme lehditään. Onni että, tällälailla parhauksii vaikka vailla ilon auvost ammentaa eikä pottui, pottuin jaa. Kallellansa kulkemisiin joutuin joskus hidust pisiin tohelosti toimien yli älyns voimien. Tippumista äkist arkeen hapuloinneis, liiankarkeen älli ettei matkassa sulopehmoon jatkassa. Uneluudest, jopa apuu vitkaisempaa vuorelkapuu sielhän alkais huimata eranteisuus tuimata. Honain hoituu hallinpito kädet känsis kunhan vito ankkurnaru jalassa lähivesil kalassa. Riimitteitä tavoitellen sit sun tätä navoitellen ettei oikosulussa vipelväärää kulussa.
Pentti Pohjola 20071030 (20071030) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu