20071015 Lyllertäen

Hyvä on elää, ja vuosia saatu
kuhmurakohtiinkin tovittain kaatu
nyt ovat ohjakset näpeissä
pilvissäleijailut säpeissä.
Kotona ainoostaan oleilen täällä
virikkeeks harrastetouhua näällä
soittoinen puoli kyl pätkääntyy
totiseen tarpeeseen ettei syy.

Riimit on kulmikkait, leikkiä esil
mantereen lähellä kotoisil vesil
uppoa ainakaan syvälle
tähtyyttä passailles jyvälle.
Itsensä lääkkeeksi ankeaa torjuu
löysästi ottaen laatuisest horjuu
mielen sen antamal temmeltää
kivoikin kohtia, sulaa jää.

Oppia vailla täs tollosti kyntää
verkkoihin valuneit etsimään ryntää
tukkeista yrittäin availla
elämän alkeita tavata.
Nuukat on näkymät sivistysmieles
kuopista lähties palikat pieles
vajaasti vanhana valjaissa
harmuitten hösöissä paljaissa.

Unkeeksi kokevat monetkin mässöön
riimien roiskinnan, väärästikässöön
järkevä osais jo lopettaa
vihiä valmiista kosk ei saa.
Monetkin ovet on lukittuin mulle
uskallan sanoa hiljasti sulle
ei olis vastaajaks haasteisiin
pellithän siinä ois äkist kiin.

Elo kyl opettaa nöyryyttä mieleen
siltikin synnyttää säröä kieleen
tukko kun itseään esittää
kättelys tulokset vesittää.
Ylhäältä luojamme lempeäst hymyy
tällaisii toheloi, nurkissa lymyy
antaen aatoksil potkua
uusihin huomisiin notkua.

Pentti Pohjola 20071015 (20071015) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu