Hyvä on elää, ja vuosia saatu kuhmurakohtiinkin tovittain kaatu nyt ovat ohjakset näpeissä pilvissäleijailut säpeissä. Kotona ainoostaan oleilen täällä virikkeeks harrastetouhua näällä soittoinen puoli kyl pätkääntyy totiseen tarpeeseen ettei syy. Riimit on kulmikkait, leikkiä esil mantereen lähellä kotoisil vesil uppoa ainakaan syvälle tähtyyttä passailles jyvälle. Itsensä lääkkeeksi ankeaa torjuu löysästi ottaen laatuisest horjuu mielen sen antamal temmeltää kivoikin kohtia, sulaa jää. Oppia vailla täs tollosti kyntää verkkoihin valuneit etsimään ryntää tukkeista yrittäin availla elämän alkeita tavata. Nuukat on näkymät sivistysmieles kuopista lähties palikat pieles vajaasti vanhana valjaissa harmuitten hösöissä paljaissa. Unkeeksi kokevat monetkin mässöön riimien roiskinnan, väärästikässöön järkevä osais jo lopettaa vihiä valmiista kosk ei saa. Monetkin ovet on lukittuin mulle uskallan sanoa hiljasti sulle ei olis vastaajaks haasteisiin pellithän siinä ois äkist kiin. Elo kyl opettaa nöyryyttä mieleen siltikin synnyttää säröä kieleen tukko kun itseään esittää kättelys tulokset vesittää. Ylhäältä luojamme lempeäst hymyy tällaisii toheloi, nurkissa lymyy antaen aatoksil potkua uusihin huomisiin notkua.
Pentti Pohjola 20071015 (20071015) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu