20070926 Monttumarinaa

Meikämannen puhe ruostuu
harva kommunointiin suostuu
yksinänsä oleillen
tovit tuntoo koleillen.
Itse tähän alistunut
kylmyyteensä kalistunut
näytöt eduist puuttuvat
olonriipaks muuttuvat.

Vielä aamuin heräellään
einest kupuun keräellään
sitten vapaat vääntöä
kaivata ei sääntöä.
Lähtemättä toistenluokse
yksikään ei föliinjuokse
kulminoituu kulunnat
pulmaisihin sulunnat.

Kerkeä ei joutuis tähän
hänpä harppois yli vähän
ohjaksii ois läpsinyt
toistentunkoon käpsinyt.
Hitaille on yksin haitat
kumisevat tyhjää aitat
etuivarten valitut
sillämielin halitut.

Useetsorttii herätteitä
jokahist ei jännä peitä
fanttasioi varoen
niskavilloi haroen.
Ettei kaupaks kamuinsuhteen
ansainneksee tästä nuhteen
silmäinpäly pelätti
toivetungon selätti.

Riimeis mielii maalaella
joiltkin osilt paalaella
kuivunuttaan tutkia
harhaisia mutkia.
Ainkin nöyrää liivitetty
menoo hitaaks hiivitetty
ettei juna pysähtyis
torveiluihin rysähtyis.

Pentti Pohjola 20070926 (20070926) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu