Meikämannen puhe ruostuu harva kommunointiin suostuu yksinänsä oleillen tovit tuntoo koleillen. Itse tähän alistunut kylmyyteensä kalistunut näytöt eduist puuttuvat olonriipaks muuttuvat. Vielä aamuin heräellään einest kupuun keräellään sitten vapaat vääntöä kaivata ei sääntöä. Lähtemättä toistenluokse yksikään ei föliinjuokse kulminoituu kulunnat pulmaisihin sulunnat. Kerkeä ei joutuis tähän hänpä harppois yli vähän ohjaksii ois läpsinyt toistentunkoon käpsinyt. Hitaille on yksin haitat kumisevat tyhjää aitat etuivarten valitut sillämielin halitut. Useetsorttii herätteitä jokahist ei jännä peitä fanttasioi varoen niskavilloi haroen. Ettei kaupaks kamuinsuhteen ansainneksee tästä nuhteen silmäinpäly pelätti toivetungon selätti. Riimeis mielii maalaella joiltkin osilt paalaella kuivunuttaan tutkia harhaisia mutkia. Ainkin nöyrää liivitetty menoo hitaaks hiivitetty ettei juna pysähtyis torveiluihin rysähtyis.
Pentti Pohjola 20070926 (20070926) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu