Hyvää oloo ain ei riitä nurjimpiinkaan jatkust liitä välimmästi vääntyilee saranoillaan kääntyilee. Jos tät osais parhaimmasti tuntematon suruinlasti yli partain läikyttää arimpia säikyttää. Perhepiireis kompromissei tuonne tänne vetäin hissei että estyy loukuista arvaamatoist koukuista. Mielipiteet muokkautuvat pramiloltais kuokkautuvat huomenna taas jatketaan venytään tai katketaan. Ilmapiiri jos on vahva siinä kelpo tartunkahva nuoleskellen huulia oottain myötätuulia. Virheetöntä tarvii hakee edeltä kyl monast pakee liiket ei voi lopettaa arki näitä opettaa. Myrskytuulii siljanpeilii nakittaen katsoo heilii joka lähel läikkyilee onnen auvon väikkyilee. Yksinäisen ynnäilyissä kotoperää haitansyissä mielenpersail paukuttain risareunoi laukuttain. Elämä siis tuulta tuiskuu huomenista ottain muiskuu avartaen asioi suljimpiikin rasioi. Oma osa pala jostain ikuna ei kelleen kostain lippu somast hulmuaa riemunrantaa kulmuaa.
Pentti Pohjola 20070923 (20070923) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu