Silmii auki sihtaamalla käytösvirheit tihtaamalla elo tarjoo evästä muhevata kevästä. Nurkassaan jos nyhjöttelee ohi kivain kyhjöttelee turha tuosta valittaa rimojaan koks alittaa. Jossakin ain ovet seläl hatkapassit äärenpeläl ujuttuissa toimihin luottamalla voimihin. Ihmisil on rajoitteensa täydestkasast vajoitteensa sen kun edelt oivaltaa aikehilleen vastet saa. Pilkkohutuu kymmenvuosis nykyisyyttä että suosis vaaka vinoon asettuu juurillansa pysyy puu. Tuuril kestää vielä rattail eväspöydäs eineenkattail sillä siljii sumeita kissankullan lumeita. Haalletut ne on jo siellä tarpeetonna toimentiellä vuosii pinoon karttunut liikaa turhii varttunut. Jokaisella jotain omaa yksityistä sorjansomaa millä mieltä aukonut estenakkei laukonut. Nöyryys älä äijää jätä kamppeitasi kasaanmätä ajatellaan huomista värskin vireen tuomista. Erehteitä ollut eessä näköaukot usein veessä silti suoltoo antanut stoppeinyli kantanut.
Pentti Pohjola 20070918 (20070918) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu