Kun on töistä irrallansa leikinpäiten pirrallansa hämmennyskin tuttua mielenkylkeen ruttua. Omatunto vaatis hommiin ukko älä nuku pommiin lahjakssaaduil luistele rivakkuuttais muistele. Toimintaa ol jokapäivä ilman iski häpeennäivä pöytä pötyin peitossa luska heilui keitossa. Erituulet nurkkii näykkii askellukset köpöiks jäykkii vuosilustot paljoissa heilu näis nyt taljoissa. Menneisihin nojaudutaan tekeleitäin yhä sutaan kohoomatta pinnalle ahertajain rinnalle. Ukon kohta olla takan pohjimmaisii plarei pakan siellä hiljaa hämmentää olotilaans lämmentää. Vanhusmäärä supistunut yksittäisiks kupistunut luonnonlaki harventaa meitkin tähteit arventaa. Yläkerran herra mieles rajoitteita tietää kieles ettei surun surkeissa aitaintaakse kurkeissa. Hyvä olo heittelevää tuokioita peittelevää nipisteilkin ruutunsa lamailevat nuutunsa. Pärjäillessä aamust iltaan lankkuja siin naulaa siltaan olonperil kantavii mokat anteeks antavii.
Pentti Pohjola 20070911 (20070911) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu