20070910 Perskulesta

Omaa rauhaa kun sit etsii
joku häirö taatust metsii
puhelimen pärinä
sisikunnan ärinä.
Juur kun oli hiljentymäs
eteenpääsy siljentymäs
auttamatta nollilla
sävelvire mollilla.

Sattumuksii toki töksöt
harmaisihin että pöksöt
yöllä unta viruttaa
tuol ei jouda siruttaa.
Väsymys on harmijuttu
ajanpitkin tullut tuttu
pomoksi kun rupeaa
niukentelee upeaa.

Ihan nafti teoilt olen
kotinurkil hipsist polen
lääkkeit monii maisteltu
tyhjäävastaan taisteltu.
Raukkuus nyt on perämelas
joudonlankaa sitä kelas
haaveet hiiteen heitetty
lopullisest peitetty.

Nauramastkin vieraantunut
esteisyydest hieraantunut
orvonpolun olija
perskojensa kolija.
Tavoittaissa taivaalt tähtee
ryömimällä liikkeel lähtee
sitten kiihty enentyy
holtitonna menentyy.

Kutakulloin sattuu silmiin
ymppäellään totust filmiin
reikkumalla rapuilla
tieto ei kyl lapuilla.
Esimerkiks ehtimättä
nupinsisäl lehtimättä
vajavaisna pysytään
hädäs neuvoo kysytään.

Pentti Pohjola 20070910 (20070910) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu