20070906 Polvettelua

Jäykkiskö mä tässä olen
väärältaval huomeen polen
sekö se on taakkana
yhteisyyden raakkana.
Lauseitahan multkin syntyy
äly vaikka tylsäst kyntyy
ihan uuno ole en
nyrjisivät miten sen.

Aina päästy harmeist ohi
tok ei edut jonos kohi
hengenrampuun tuntua
läikkeisimmil huntua.
Ristiaatos viel ei kaada
olemisen näpry maada
uutta eteen lykätty
siitä sisäst tykätty.

Huonommuus ois haukkusana
umpeutuisi tuosta hana
edelteitten estoina
kipehien kestoina.
Uskominen vaik ois nollas
pikkupyörteit ryllää pollas
ankeuksii alentain
kimmoketta kivoist sai.

Tähtöönjälkeen paukkaa pyssy
lopetella lällynhyssy
minämieltä terottain
saanit hukist erottain.
Vanhal pääl on rajoitukset
niiskehinä suihkaa sukset
umpeuksiin upoten
horjukintuin lupoten.

Perustärkee oivii työnsä
rauhanrannoil viettää yönsä
lääke matkan mukavaks
erheinpuhdot sukavaks.
Niukemmilkin nakertaen
jääräpäisest pakertaen
murtuu haittain heivailut
purjein alas reivailut.



Pentti Pohjola 20070906 (20070906) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu