Jäykkiskö mä tässä olen väärältaval huomeen polen sekö se on taakkana yhteisyyden raakkana. Lauseitahan multkin syntyy äly vaikka tylsäst kyntyy ihan uuno ole en nyrjisivät miten sen. Aina päästy harmeist ohi tok ei edut jonos kohi hengenrampuun tuntua läikkeisimmil huntua. Ristiaatos viel ei kaada olemisen näpry maada uutta eteen lykätty siitä sisäst tykätty. Huonommuus ois haukkusana umpeutuisi tuosta hana edelteitten estoina kipehien kestoina. Uskominen vaik ois nollas pikkupyörteit ryllää pollas ankeuksii alentain kimmoketta kivoist sai. Tähtöönjälkeen paukkaa pyssy lopetella lällynhyssy minämieltä terottain saanit hukist erottain. Vanhal pääl on rajoitukset niiskehinä suihkaa sukset umpeuksiin upoten horjukintuin lupoten. Perustärkee oivii työnsä rauhanrannoil viettää yönsä lääke matkan mukavaks erheinpuhdot sukavaks. Niukemmilkin nakertaen jääräpäisest pakertaen murtuu haittain heivailut purjein alas reivailut.
Pentti Pohjola 20070906 (20070906) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu