20070904 Näiskö näännyn

Häpeänhän tyhjyyttäni
puuhainpuutteen nyhjyyttäni
vuosii laiskaan vinossa
tekosyitä pinossa.
Vaan kun vaivaa siellä täällä
tuumaile nyt tyhmäl päällä
lööperiksi laittuvat
aatosasteel taittuvat.

Elonreppu hetkin hiertää
konstikohdat kaukaa kiertää
värssyjä viel vääntelee
ruttupeli ääntelee.
Näillä hiiluu hidust hiillos
mielikuvis kääntyy viillos
omuuden mi täyttämää
huomenuskon näyttämää.

Repale oon rikkinäinen
tuon viel lisäks äkkipäinen
etääntynyt aidoista
puhumatkaan taidoista.
Vähyys ei oo mikään ilo
sydänseudul sois et silo
kokkareista kerryttää
jononhännil yhä jää.

Päivä kerral lasin alla
tähtyyksiä sotkee halla
mille hölmöst altistui
ruumenia jyvin pui.
Anteeksanoi toimittelen
kuppereistain voimittelen
nähkää näitä puolia
sälytettyi huolia.

Keskityn muk jonninjoutoon
hätävalheit hakein noutoon
et tuo voimii tikastais
yleistäen rikastais.
Tunnen puutteen niskassani
ynnämuihin viskassani
iskut lisää painetta
hyrskentäen lainetta.

Pentti Pohjola 20070904 (20070904) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu