Häpeänhän tyhjyyttäni puuhainpuutteen nyhjyyttäni vuosii laiskaan vinossa tekosyitä pinossa. Vaan kun vaivaa siellä täällä tuumaile nyt tyhmäl päällä lööperiksi laittuvat aatosasteel taittuvat. Elonreppu hetkin hiertää konstikohdat kaukaa kiertää värssyjä viel vääntelee ruttupeli ääntelee. Näillä hiiluu hidust hiillos mielikuvis kääntyy viillos omuuden mi täyttämää huomenuskon näyttämää. Repale oon rikkinäinen tuon viel lisäks äkkipäinen etääntynyt aidoista puhumatkaan taidoista. Vähyys ei oo mikään ilo sydänseudul sois et silo kokkareista kerryttää jononhännil yhä jää. Päivä kerral lasin alla tähtyyksiä sotkee halla mille hölmöst altistui ruumenia jyvin pui. Anteeksanoi toimittelen kuppereistain voimittelen nähkää näitä puolia sälytettyi huolia. Keskityn muk jonninjoutoon hätävalheit hakein noutoon et tuo voimii tikastais yleistäen rikastais. Tunnen puutteen niskassani ynnämuihin viskassani iskut lisää painetta hyrskentäen lainetta.
Pentti Pohjola 20070904 (20070904) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu