20070806 Toimitetta

Avuttomuus lisää tuskaa
jatkuvasti sitä kuskaa
ongelmaistaa ihmisen
kuka kynsis haitan sen.
Itsetuntoo pitäis riskail
luulemiset luotaviskain
minussakin mehuja
sietäis tulla kehuja.

Näin jos näkis olonkulun
kiertäis kaukaa kiusansulun
rapuillansa reippailis
tuhrut taakseen heippailis.
Mistä löytyis uutta voimaa
ettei edelt itseens soimaa
kavahtelis kapeeta
pakoilisi apeeta.

Löytyis silloin valoo lamppuun
taaksejättäin huolentamppuun
riemurinnoin rutaisi
säpsäkästi sutaisi.
Onhan aistit yhä työssä
konstivehkeit varal vyössä
lamat nurkkaan nakata
reppu uudest pakata.

Yhteisö on tukemassa
eikä estoi lukemassa
toimiskella toimissaan
pysyin pitkään voimissaan.
Ikää kertyy jokaiselle
hölmöö olla siinä pelle
lähtölinjal tutista
mihkään must ei, mutista.

Syvemmältä raivain rinnast
päässee selvil olonhinnast
järkevyyksil kansiot
erehteet ja ansiot.
Tarvitaan vaan yritettä
vanhoist yli pyritettä
aukee salvat sorjille
luukut hyödynkorjille.

Pentti Pohjola 20070806 (20070806) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu