Avuttomuus lisää tuskaa jatkuvasti sitä kuskaa ongelmaistaa ihmisen kuka kynsis haitan sen. Itsetuntoo pitäis riskail luulemiset luotaviskain minussakin mehuja sietäis tulla kehuja. Näin jos näkis olonkulun kiertäis kaukaa kiusansulun rapuillansa reippailis tuhrut taakseen heippailis. Mistä löytyis uutta voimaa ettei edelt itseens soimaa kavahtelis kapeeta pakoilisi apeeta. Löytyis silloin valoo lamppuun taaksejättäin huolentamppuun riemurinnoin rutaisi säpsäkästi sutaisi. Onhan aistit yhä työssä konstivehkeit varal vyössä lamat nurkkaan nakata reppu uudest pakata. Yhteisö on tukemassa eikä estoi lukemassa toimiskella toimissaan pysyin pitkään voimissaan. Ikää kertyy jokaiselle hölmöö olla siinä pelle lähtölinjal tutista mihkään must ei, mutista. Syvemmältä raivain rinnast päässee selvil olonhinnast järkevyyksil kansiot erehteet ja ansiot. Tarvitaan vaan yritettä vanhoist yli pyritettä aukee salvat sorjille luukut hyödynkorjille.
Pentti Pohjola 20070806 (20070806) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu