Turha kysyy mikä risoo epäsointu liian isoo halun kyvyn haritus nirsonlainen taritus. Vanhana ois hölmöö viuhtoo olonkahleissansa riuhtoo asetettu sivummal yksinoloon hivummal. Sureminen näissä turhaa pärskytellä itkunpurhaa levommin voi lähteä yltämättä tähteä. Elämä on pikkumatka hituukaan ei väkist jatka kuvitella tietyst voi anotust et levy soi. Paheensa jos voisi heittää rotkonkohdat nöyräl peittää ikuisest ei ärisis karhehia tärisis. Mielis mennä ilon elkein hapatukset hiiteen telkein onnes rauhaa rakentaa tänään sit ei vielä saa. Ääret ovat toisiins lähel kauempaakin selväst nähel rutistuttu runteista pirstaloiduist tunteista. Hitusia alkuperäst järjellisest riemunheräst ettei uskost ulkona silmämunat mulkona. Paremmin siis pullat uunis aatosvähä hikoo duunis muisteltaisiin saatuja unhomatta laatuja. Yhden väsyis tilal toinen hyödynhakuu ehdoit moinen tähän riimin toppailen saunapyyhet koppailen.
Pentti Pohjola 20070801 (20070801) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu