20070728 Valjaitta

Huomentilaans luottamalla
riimejänsä tuottamalla
vanha latu aukeaa
minimisti raukeaa.
Enempää ei antii vuota
kehitykseens tiellä luota
ukkovanhan housuissa
hengästystä nousuissa.

Leikkimällä kuvitteilla
osans juuri huvitteilla
aatostansa patistaa
unhumat ei ekstraa jaa.
Niukast aina nuherrettu
luikuluokas tuherrettu
älypääthän ylempän
konstisesti sylempän.

Muisti ollut vajavaista
ahaapöydäst siin ei maista
jälkijunas jurnuaa
tyhjänpäistä purnuaa.
Oletuksil yhä ohjat
sieltä tulee, ilot, sohjat
kuta kulloin tarjolla
räkitteel ja varjolla.

Lomatonta rukoonkantii
hilseenrajan esilantii
totutuilla toimilla
rispaisilla voimilla.
Tavastaan ei edes erois
leveemmin kyl saades terois
ellei polla pätkisi
välkympiä kätkisi.

Jonotteista jotain esil
rämpimistä totunpesil
nollimmankin valossa
hengen harvas talossa.
Äijä olen, vanhas mieles
eri kaiku nykykieles
osaamisii uhkuvat
kuormanpäältä puhkuvat.

Pentti Pohjola 20070728 (20070728) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu