20070708 Koukutteissa

Koska vaan ja mitensattuu
enest heitän ilmaan hattuu
yksil jäljil taikka ei
äijän ääreen värssyn vei.
Toki ihan leikinmyötä
puuhii tätä aivotyötä
vai miks hommaa sanoisi
ettei pisteit anoisi.

Huvitellen kynään tarttuu
ykkösrivii riimiin varttuu
jollainlailla järjestyy
oloaan ei nollal myy.
Paljommat saa olla hiies
arkiset vaan loimet niies
kuteiks tavui tökkäilee
ruuhta lilluun pökkäilee.

Sen on verran henges virtaa
louskuttelee joudos pirtaa
minnesattuu mallailee
keskiviivalt kallailee.
Ehkpä nähdään nurjaa tuossa
pötkömäises vananvuossa
jarrutet on joudolle
uksii aukoo noudolle.

Vahingoksi tää ei mulle
ajankanskaan haitaks tulle
pinnallista parsintaa
vähäin toisiins harsintaa.
Ilojakin vilahtelee
soinnust kello kilahtelee
ukkoiäs uurrellen
muistamuksii juurrellen.

Nöyrään aina ollut pyrky
hitsiskään ei esiltyrky
selkäintakan sihtailtu
purtiloa tihtailtu.
Räpsähteitä hyvinvähän
onneks ehti edes tähän
horiskolla muistilla
kitkaisella luistilla.

Pentti Pohjola 20070708 (20070708) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu