Koska vaan ja mitensattuu enest heitän ilmaan hattuu yksil jäljil taikka ei äijän ääreen värssyn vei. Toki ihan leikinmyötä puuhii tätä aivotyötä vai miks hommaa sanoisi ettei pisteit anoisi. Huvitellen kynään tarttuu ykkösrivii riimiin varttuu jollainlailla järjestyy oloaan ei nollal myy. Paljommat saa olla hiies arkiset vaan loimet niies kuteiks tavui tökkäilee ruuhta lilluun pökkäilee. Sen on verran henges virtaa louskuttelee joudos pirtaa minnesattuu mallailee keskiviivalt kallailee. Ehkpä nähdään nurjaa tuossa pötkömäises vananvuossa jarrutet on joudolle uksii aukoo noudolle. Vahingoksi tää ei mulle ajankanskaan haitaks tulle pinnallista parsintaa vähäin toisiins harsintaa. Ilojakin vilahtelee soinnust kello kilahtelee ukkoiäs uurrellen muistamuksii juurrellen. Nöyrään aina ollut pyrky hitsiskään ei esiltyrky selkäintakan sihtailtu purtiloa tihtailtu. Räpsähteitä hyvinvähän onneks ehti edes tähän horiskolla muistilla kitkaisella luistilla.
Pentti Pohjola 20070708 (20070708) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu