20070706 Vastuksina

Paukut täs puuttuivat lähespä pyssyst
alkuinen ruutu jo hiljaisenhyssyst
mitään ei natikkan osattu
eleinkään etuisii posattu.
Olihan toisille tyhmyydest merkki
juuri se viimeinen jonossa erkki
herkäl jok silmällä sihtaili
ystävälähyyttä pihtaili.

Ketäpä syyttäisi köhmystä kulust
vuosien raahaamast umpisest sulust
itse ol eduista etäällä
niukkuuden nurisiin vetäällä.
Tunteet ol herkät kuin viulussa kielet
puntit sai tutimaan ärhäkät mielet
haukkumasanoilla heiteltiin
sielun et sisintä veiteltiin.

Jäykäksi hintelää opekin haukkui
puinen oot ukko, sit suustansa paukkui
kovasti sairas ma aiemmin
moisesta tyystisti vaiemmin.
Hermojen pitäisi pilkkakin kestää
sakkaumat sielussa alus jo estää
riittäis vaan roimemmin sisua
mähän oon meiltä, tuot nisua.

Musiikki mukaansa helposti tempas
arki kun ynseillään kulkua hempas
suupeli aluksi sirisi
maniskan varteen tuost virisi.
Aikuisen olalle hanurinremmit
köyhyys kun asetti edelle emmit
velkaakin apuna käytettiin
olon kun rosoja täytettiin.

Nyt täs on vanha ja haasteiset takan
orponaolijan tsekannut pakan
hukankin huiteisiin sukelsi
jälkehen selitet mukelsi.
Pinnet ei tahtonut yhdelkään heistä
siltikin kiersivät kärmeissään veistä
roikale etäämmäl etäydy
järkisten jaloista vetäydy.

Pentti Pohjola 20070706 (20070706) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu