Niin ne häipyy muistost teot vaik ois olleet kuinka keot aikanansa ihaillut sivuutetuil vihaillut. Yritys ol yläpäässä harteilla ei nuppi jäässä puuha maistoi makeal innonenteet sakeal. Kuka minne yletteli tehoimpiaan syletteli raameissansa tottakai eväksensä ylhält sai. Vuodet tuovat hidasteita susiks menneit kidasteita jotka passais unohtaa huomen ain ei heleint jaa. Olonpuu kun täydes kukas siin ei lirii löydy sukas rientäminen retvakkaa nurisii ei kelleen jaa. Sujuteltais ilon elkein toisekstulon taakse telkein mitassansa menentä eväskoriin enentä. Mestaruudet mataloituu uusii tuulii tilal hoituu joista joskus sävähti ytimehen rävähti. Aikans keulat kyllä pysyy hirmusti joil hohdonsysyy tallaaminen toppautuu selkäpuolle koppautuu. Rattaat ajan rallattavat ukkoutuneen hallattavat tuo on tiukast tiedossa pahkurana siedossa. Eleskellään nykyaikaa missä rokit remust kaikaa hanurhempeit muistellen päätä joskus puistellen.
Pentti Pohjola 20070701 (20070701) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu