Seuraillessa taakse värssyi niukanlaisest nappitärssyi et ois kymppi löytynyt ytimihin töytynyt. Enemmän on jorinoita omast itsest porinoita mit juur tällä hetkellä arkipäivän retkellä. Tät kun mättää samaa esil yhdel päällä talvin kesil ihmeitä ei tapahdu henki lentoon vapahdu. Järkevä ois jarrutpohjas monemmille meinoil ohjas palaamatta laduille loppupläntti saduille. Päivä kerral humputellaan entisehdoin tumputellaan vuottenkuorma niskassa laanillemme viskassa. Konstimpii ei hermo kestäis nolotteel mut äkist pestäis alkaisivat hirnua ukko veivaa kirnua. Hengenmaaslaa tuos ei synny räpeltäjä kurja nynny anheettoman housuissa kyvytönnä nousuissa. Massatahan kaikki osaa lihottaen turhil posaa järkevyys siin jätättää kivii kelkkaan mätättää. Itsemoitet harrastelen rivei ruotuun varrastelen ylpeile en teoilla halpahintaa keoilla. Luopuminen oisi noloo laadutont vaik lappaa poloo järjel kun ei valosta sysäämä siin jalosta.
Pentti Pohjola 20070629 (20070629) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu