Rippipyhä monel nuorel kohoella kypsynvuorel sanankuulo mielessä homma eihän pielessä. Naapurimme tyttö joukos alttarin sen ääreen poukos ehtoollisen armoa lujittakoon tarmoa. Pyhät luovat mieleen rauhaa silityttäät huomennauhaa miten matka maittaisi ettei kiusa haittaisi. Nuorella on esi avoin tuota vielä kaikintavoin myöhempiään maistella elontuulis taistella. Aika avaa ovii onnel uskalluksen reilul ponnel järjellisest juontua siitä siistist suontua. Vanhempana varautumii karikoilkin karautumii hyvää tietyst haetaan epäkelpoi paetaan. Usko meil on monil vajaa nollan allekin et ajaa katumuksen kapeeta tulevalle apeeta. Riemuu sopis sulloo rintaan ettei kierry jutut lintaan pahoisanoi heittämät kupoolissa keittämät. Ilo olkoon näkysällä laatusanal metkal tällä okaita ei viskota ruuhta rytöön kiskota. Ukkonakin toivois yhä konstimmast vaik tääl ei nyhä lähtemällä luolastaan haarukoimaan suolastaan.
Pentti Pohjola 20070617 (20070617) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu