Itseänsä paineil tallaa ylimäärin huikult kallaa ettei jaksa puuhata työn sen ääres nuuhata. Pitäis nähdä suhteisesti vanha väsyy puhteisesti hiljallensa hivuttuu sillämielin sivuttuu. Annettu ehk löysil periks noin on mennyt keruueriks etäält takaa ihmettyy olko ällinpuutteen syy. Mutta kun on väsynvallas repaleinen reitinkallas lipsumist ei topata konii vauhtiin hopata. Näin on tultu tulosrakoon pääsemättä enää pakoon kompasteissa kaatunut hauskanhaku maatunut. Tarvii nähdä toisellailla perusteita ettei vailla yhteisyyteen antua riittää reissul mantua. Vaan kun vauhdinpito tyssää haapuloinnit äkist tyssää ankeata edentää nollitettuu medentää. Ei kyl taru vielä lopus tunnepuol se yhä hopus osaamatta oikua jatkain uusiin loikua. Heittämällä hanskat naulaan suruvirttä rupee laulaan tuonnehan ei työnnytä alle aisan myönnytä. Päivänpaisteest lisää voimaa ei se erheisintkään soimaa järki älä jätätä tunkiolle mätätä.
Pentti Pohjola 20070616 (20070616) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu