Ihmiset höösäilee sitä ja tätä omalle olemal sijaa ei jätä puuhissa tarvitsee loistella kiireisenkulkua toistella. Eihän vois jättää noit huomisenharteil silloinhan kertyisi ylmäärää parteil tehtävät huutavat hommijaa viimekskään noitten ei pommijaa. Henkinen tasa on monilla hukas joutoisuus äkkiä äreelle sukas miten vois perästä levätä alkais jos yritet evätä. Mentävä on vaikka voimat ois tiessään likoilla auliisti puuhienhiessään toiset ei yllä nyt moittimaan velttuudentakia loittimaan. Otsasi hies tulee leipäsi syödä ahkerananteja pöytähän lyödä yritteen sakeus tärkeä havita hosailuin kärkeä. Vähemmisviihtyvät massana makaa ei ole pisteitä tuollaisil jakaa jemptiys heistä on sairasta tarpeen ei yhtmittaa kairasta. Stoppi on kaikilla lopulta eessä alkavi jätättää simmut vai veessä tuota ja tuota pit korjata ympristön ränsyä sorjata. Mutta kun jaksama kupeelta lähti himmeni hitaasti vinkeäntähti olema itsessään uuvuttaa kunhan tääl kampsunsa niskaans saa. Aiempi ahneus hiipuili hiljaa nyt sitä ollaan läh kypsyvää viljaa tuonnemmastyrkkyä tiedossa epäilyn siementä siedossa. Kiva kyl nykyykin pännäänsä tarttuu lyhyitä lauseita esille varttuu jos sille jäntyä annetaan uusia pramille kannetaan.
Pentti Pohjola 20070613 (20070613) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu