Pännä kädes värssyy vartun ensisanaa niskast tartun riimin uuden rykäsen jononperäl pykäsen. Tällätaval avaa aatteet nurkanpiilos olleet saatteet funtsimatta kummemmin onhan noit jo sumemmin. Höperöksi moni luulee värkkäyksist näist kun kuulee ikäukon töpöjä tunkioisii löpöjä. Ei oo pakko onnistua ylemmäksi ponnistua leikinvarjol viskaillaan urkkom lähes kiskaillaan. Mainiskelen tapahtumist ahdistuksist vapahtumist kauempankin koetuist plarein sivuil hoetuist. Jotain pientä punnerrusta räknäelyin nunnerrusta lyhyyks toviks tongittu olonkuluis ongittu. Niinkuin purkamisist näkyy etäämmäl ei viskaa täkyy kotikulmilt katsellen joutoukkon patsellen. Läheisiä ilol muistaa orpouden annin suistaa hankurointii lähekkäin vaik ei päivin nähekkäin. Terveyttä kun sit riittäis pikkutoimii tuohon liittäis ruttupelin runtua stabiloimaan tuntua. Riimivärssyi väännätellen kuvitetta käännätellen ajanhermo aistitaan ontontyhjäst laistitaan.
Pentti Pohjola 20070612 (20070612) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu