Nyt on meillä tosikesä lämmöstä ih niinkuin pesä ruskistutin ihoa tuost voi tunto lihoa. Kiloja kyl ylimäärän puuttuessa puolelt häärän eikä eneen yletä hyötyjänsä syletä. Maailma on tuollakantil sivuunsysäs aikoi hantin näytti jarruin painumat ajoin uutten vainumat. Soittopelii narisuttaa tyhjäntuntuu karisuttaa riimeissäkin rypöilee hieman hötsist ypöilee. Elämä on tänään tätä ihmeitä ei kasaanmätä vaikka mielis, peruuntuu liiankova haitanluu. Unehtelun tiellä hiukan raamin jos sen laittaa tiukan pakko piseist vertyä huomeenriittost kertyä. Äsken soitti, musatuttu hankalist häl hidust kuttu valoisaa nyt edessä eikä simmut vedessä. Tehnyt mulle petailuja kappaleittein retailuja ylhääl hänet asetan plussakuluiks tasetan. Riippumatta vaipumista kaukana on haipumista noin se tulee järjestää harmait ettei kärjestää. Antakohon luoja vuosii uskonkin tät hyvinsuosii osaset ne loksuissa eteenmenon poksuissa.
Pentti Pohjola 20070604 (20070604) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu