Pyhäaamun kirkas huomen levähdyttää silmäluomen rauhaa sekä nättiä heijastusten mättiä. Merenpeili lahdelt väikkyy kesänhereet sielus läikkyy onnen oloon asettuu nauttimahan tasettuu. Vehryys on nyt parhaimmillaan kaiken kasvu marhaimmillaan syrjäkylän kulmasta etäännytty pulmasta. Kun vaan saisi terveit vuosii olematta nykykuosii ihannoiden aatteita tovein tietoonsaatteita. Ei voi lupail, nyt mä toimin helmeni nuo föliinpoimin tuollaisest on kaukana mielenperäl paukana. Arjeskulku terän tarjoo hidut näpryt oloo varjoo työt nyt tarve toputtaa puuta kolmest koputtaa. Harrasteissa hanakammin soitois, riimeis, tanakammin rentoutta etsien jälkeenjääntii metsien. Ukost ei oo suurensysiin arvonumro ikin ysiin nelosissa nuljataan laimehimmis puljataan. Joku miettii, antais olla yhdenlainen liikaa rolla ei pääs ennest annista kertausten kannista. Lääkkeenä mä tätä pidän rikkaruohoi vaikka idän omuuttani esitän kukkuraiset vesitän.
Pentti Pohjola 20070603 (20070603) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu