Kesäkuus on rehevyyttä silmänilon mehevyyttä lahdenläikky lisänä haaveistumain nisänä. Puut jo saaneet koristeensa pensaat omat soristeensa vihree nurmest nousussa melkein hosu housussa. Tästä kelpaa ammennella säilömuistiin kammennella ikisorjan säikeitä aisteinpohjal läikeitä. Ymmärrettäis mitä merkkaaa tällaisest kun jatkust klerkkaa ollaan niinkuin taulussa vienos linnunlaulussa. Sinitaivas kaarevana meri mallaa saarevana rehevine rantoineen oivallusten antoineen. Veden pitää pilkkaa jostain karunkuiva, sehän kostain juur meil etui tarjolla näin ei pyyhi varjolla. Hamuajii kesäs ollaan pitkään et jäis eväst pollaan kiitosmiellä kuljettais ärseilt ovet suljettais. Virhe asuu kaikis meissä linjatonta usein teissä sihtoo sumuun saennut ekstra etäs paennut. Riittävää on myöskin vähä tuo vaan pitäs itse nähä eikä rytöin rynnätä ulkoetsei ynnätä. Muistamalla, tää voi loppuu turha pitää kulus hoppuu kalleitansa vaalia suojauttaa kaalia.
Pentti Pohjola 20070601 (20070601) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu