Juhla-ajat henkee prässää nurinkurist, sen kyl kässää iloitahan tarvisi yhteishenkee varvisi. Olen outo mieleltäni särmikkäänä kieleltäni vaikea tuot selittää erheisesti pelittää. Anteekspyyntöön taipumalla hyvinnöyrään vaipumalla korjausta kulkuihin äreet pistäin sulkuihin. Ristiriita repaloittaa murhe täytyis heti voittaa unhomalla tylyilyt jokasortin lylyilyt. Este olen, polul poikin tyhmä tuota helpost voikin älyymättä enempää kohdistella menempää. Tässä piisaa oppimista hutilyöntein koppimista pyrin silti pinnalle avoimuutta rinnalle. Helluntai on tärkee juttu älyymisen ääreenkuttu polvillensa taipua rinta täynnä haipua. Sanat kumuu tyhjyyttänsä itkee raukka nyhjyyttänsä enkö ehdi perille lankojani kerille. Näpit ovat usein ristis tarvimatta töhrii mistis Hyviään kun tavottaa virtapiirei navottaa. Eheys ois ilonmitta läiskämättä selkään vitta sinne tahdon tarpoa palkintoja arpoa.
Pentti Pohjola 20070527 (20070527) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu