Sulle, joka vihaat näitä ajatusten pätkäpäitä heitä syrjään silmistä kauentuile filmistä. Jos on tipanvertaa mieltä valuttelen yhä sieltä pakkoisistain kaukana topakkuudest laukana. Rajautunut arkiolo ympäristö kotikolo miten sfäärein vääntyisi etevämmäks sääntyisi. Aina ollut olois rajat niitä jälkii sitten ajat piiskalkaan ei paranis ylemmyyksiin varanis. Kevennettä hakee päiviin tuokioiksi näihin häiviin eikä kysy kestoa passaa tyhmän sestoa. Puseralaakaan ei tyhji vahingokseen vähää nyhji sihtausta tarkentaa maailmoita vaik ei jaa. Vanha väistää vastuunkohtii iänpaljois näitä rohtii tokinaisel mielellä ärräpäitkin kielellä. Tuskittelee tyhjyyttänsä avutonta nyhjyyttänsä pelkuruutta pepussa ruumenia repussa. Moite sikspä aiheellinen liiantönkköö kaiheellinen rutikuivaa pälinää sin sun tänne kälinää. Oikea on kuva papast aidanrakosista lapast yhteisyyteen yritän tauluun tähtäis pyritän.
Pentti Pohjola 20070519 (20070519) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu