Helatorstais heilututaan kesänsuuntaan heilututaan avain mieltä monille päästäksemme lonille. Meri välkkyy, päivä paistaa vehreyden ihan haistaa rikastumaa tyrkentyy luonto tauluansa myy. Tässä kaikes saamme olla maisemis ja kartanolla lintuinlaulun säestein kokemusten koppaan vein. Huolekkuus ei silti huku makeimmillaan öitään nuku etäämmäl on kipeetä tointa tarvis ripeetä. Kuormitettui vaivoil monet ettei normaalkäyntiin konet joilkin taakkaa julmasti olotila pulmasti. Sormii moinen ristityttää aatosvapaat mistityttää liikaa jos nois nyöreissä käänteisien hyöreissä. Päin ei aina nurjimpia oletteit vaan kurjimpia valo kesän lieväilee jumiinjääntii sieväilee. Erimieltä täytyy toppail arjenkulust järjel koppail uusi päivä enentää terävöittäin menentää. Itsel tässä kohtuuhyvin pinnal nousee ajoin syvin tarve olla parempi henkisesti varempi. Rajalliseks kun on luotu epäkeskon kentäl tuotu loistokkuus ei lämmitä ekstraisihin kämmitä.
Pentti Pohjola 20070517 (20070517) o pentti.pohjola@luukku.com o PP kotisivu